Finlandia-palkittu Olli Jalonen oli kehitellyt ideaa Angus pojan varttumisesta jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Kaksiosaiseksi tulleissa teoksissaan hän kasvatti Anguksen suurin piirtein saman ikäiseksi kuin hän itse oli aloittaessaan Taivaanpallon ja Merenpeiton tarinoita. Kirjoittiko hän siis omasta varttumisestaan nuoreksi aikuiseksi? Jalonen itse kieltää näin suoran yhteyden, vaikkakin sanoo kirjoihin tulleen myös tuntoja omasta nuoruudestaan.

Lumoavaa Taivaanpallossa oli nuoren pojan oppiminen lukemaan, laskemaan ja sen kautta ymmärtämään elämää. Jalonen kuvasi aikaa, jolloin rationaalinen järki alkoi kyseenalaistaa Raamatun selitysmallia maailmasta.

Merenpeitossa eletään Englannin kuohuvia aikoja 1600-luvun lopulla. Mainio vallankumous oli syössyt Jaakko Toisen valtaistuimelta, ja sodat Irlannissa ja Skotlannissa rasittivat kansaa ja taloutta. Tarinassa ei olekaan nyt keskiössä uskonnon ja tieteen välinen etäisyys. Henkilöiden tasolla Jalonen kirjoittaa Anguksen kuitenkin olevan edelleen eräänlaisessa välitilassa, jossa hän ei tiedä mihin oikeastaan kuuluisi. Angus katselee itseään ulkopuolelta ja kyselee, kuka hän oikeastaan on.

Taivaaseen katselun sijasta Jalonen vie nyt lukijan merenpinnan alle, kun Edmond Halley rakentaa sukelluskellon. Koekaniiniksi Thames-joella pinnan alle joutuu ensimmäisenä Angus. Hänen tehtävänään ei kuitenkaan ole etsiä valtakunnan suurta sinettiä, jonka Jaakko II heitti sinne paetessaan Lontoosta 11. joulukuuta vuonna 1688. Ensimmäisten testien myötä Halley parantelee ja suurentaa sukelluslaitettaan. Keksintöjen rakentamista ja tieteellisiä tutkimuksia sivusta seuraileva Angus haluaa itsekin kunnostautua tutkijana ja rakentaa kolmiulotteisen kartan, johon tulee myös Thames-joen vedenalaisia pinnanmuodostumia.

Jalosella on oiva kyky löytää keksintöjä ja tieteellisiä laskemia tuosta ajasta, jota leimasi nopea mekaniikan kehitys. Sen perusteet kirjasi Isaac Newton vuonna 1687 teokseensa Philosophiae Naturalis Principia Mathematica. Vuosisadan lopulla rakennettiin ensimmäinen painekattila, siihen varoventtiili ja ensimmäinen höyrykone.

Varhaisessa aikuisuudessa elävän Anguksen Jalonen panee haikeana miettimään mennyttä ja tulevaa. ”Ennen tuleva oli lähellä ja eteenpäin näki suuria kuvia ja itsensä niissä. Niin tapahtuu harvoin enää, omat hyvät suunnitelmat ovat painuneet tavallisen alle kun samanlaiset päivät jatkuvat ja jatkuvat. Joka vuosi aika taaksepäin pitenee. Ei ole enää vain aika ennen kotona ja uusi aika täällä, vaan niiden lisäksi ovat kaikki uusimmat ajat päällä peittämässä.”

Jalonen korostaa tässäkin kirjassaan, että jokainen ihminen haluaa ymmärtää oman merkityksensä ja tarkoituksensa maailmassa. Pohdiskelevana kirjailijana Jalonen ei tyydy vain korostamaan molempien asioiden tärkeyttä ihmiselle. Hän haluaa ymmärtää, mikä ero on merkityksellä ja tarkoituksella. Niinpä Angus päättelee, että merkitys on melkein sama kuin tarkoitus, mutta tarkoitus on jossain tulevassa.

Kirjansa Jalonen lopettaa siihen, kuinka Anguksesta tuntuu, että hän on tuolla, eikä ole – ja samaan aikaan hän on täällä, eikä ole. Jalonen voi olla kirjailijana myös haikeana välitilassa, Anguksesta on päästettävä irti ja etsittävä uutta.

Joka vuosi aika taaksepäin pitenee.