Kari Hotakainen on aiemmissa teoksissaan kirjoittanut pakkomielteisistä ihmisistä ja junttimaisiksi kutsumiaan esseitä tarinoiden lomaan. Uusimmassa Tarina-romaanissa pakkomielteet eivät ole ihmisiä riivaavia, mutta oikeastaan koko tarina on esseitä elämästä.

Hotakaisen uusin kirja, Tarina, yllättää. Lukija saa luettavakseen useiden hahmojen tarinoita elämästä, mutta yhtenäistä kertomusta tai kertojaa ei ole. Teoksen voi ajatella kuvaavan tulevaisuuden aikaa, jolloin maaseutu on tyhjentynyt ja muuttunut virkistysalueiksi. Ihmiset majoittuvat autioituneisiin ostoskeskuksiin.

Keravan kirjaston keskustelussa Hotakainen sanoi kuitenkin, ettei hän pidä sitä tulevaisuuden dystopiana, vaan se on jo nykytodellisuutta. Suuri maaltamuutto on jatkunut 2000-luvulla. Hotakainen kirjoittaa kuinka kaikki asuvat kaupungissa, ja ammatit ja työnkuvat ovat muuttuneet tai kadonneet kokonaan. Tarinatalouden vaarojakin on tutkittu Koneen säätiön rahoittamana Kertomuksen vaarat -hankkeessa jo kolmen vuoden ajan.

Romaanin alku on kuin raamatullista tekstiä, jossa kansa lähtee vaeltamaan Mooseksen perässä odottaen parempaa elämää.

”Annettiin ymmärtää, että lähtekää, kerätkää kimpsut ja kampsut, jättäkää talot ja pellot, antakaa periksi vaikkette anteeksi.

Kaikki on ohi, kurkiaurat ryhmittäytyvät jo pellon laitaan ja nousevat kohta kauhealla kaakatuksella ilmaan, ottakaa niistä mallia, astukaa tšekkiläisiin ja japanilaisiin autoihinne ja painakaa kaasua. Hyvästelkää talot, jotka vanhempanne rakensivat, hyvästelkää talot, jotka itse rakensitte, painakaa poskenne puuhun, jonka oksalle keinun ripustitte, painakaa mieliinne sumuiset äänettömät elokuun illat, sametista ja pitsistä ommellut aamuyöt peltojenne yllä, kaikki mikä täytettiin, tyhjennetään nyt. Teitä odottaa Kaupunki, se on levittänyt sylinsä malttamattomana, se on sytyttänyt valonsa ja lämmittänyt tärkeimmät katunsa, se antaa teille kaikkensa saatuaan teidät paikalle, se odottaa uusia veronmaksajia koska entiset ovat väsähtäneet, se odottaa, että vastaatte huutoonne muutenkin kuin kuiskaamalla. Kaupunki on mahdollisuus. Itse asiassa se on ainoa mahdollisuus.”

Kirjailijoiden työnkuva muiden ammattien joukossa on muuttunut. Nyt heitä tarvitaan tekemään tarinoita, jotka houkuttelevat ihmisiä matkailemaan Virkistysalueille. Osansa Hotakaisen kynästä saa myös kirjamarkkinoiden muuttuminen. Kirjailijoita on ajanut ahtaalle myös se, että äänikirjat ovat vallanneet markkinat, ja painettujen kirjojen myynti on romahtanut.

Äänikirjoista tekijät eivät saa kuin pieniä murusia verrattuna painettuun. Ahdinkoa syventää vielä Hotakaisen kuvitelman mukaan se, että tavalliset ihmiset ovat tunkeutuneet kirjailijoiden alueelle ja ryhtyneet kirjoittamaan tarinoita. Nämä uudet ja suosituiksi nousseet kirjoittajat ovat tehneet itsensä tunnetuiksi Facebookissa, YouTube-kanavalla, televisiossa, yritysmaailmassa, vankilassa, radiossa tai pop-kulttuurissa.

Hotakainen kirjoittaa maan sisäisestä muutosta, mutta kirjassa vilahtaa myös ongelma maahanmuuttajista. Vaikeita päätöksiä välttelevät Päättäjät huomaavat, kuin Mikko Kuustosen laulussa, miten vaikeaa on kohdata maahan muuttanut ihminen elävänä kasvotusten. Suuren muuton asia on Päättäjille kuitenkin oudompi, kun vaeltavat ihmiset ovat oman maan kansalaisia.

Kirjan hahmovalikoima on kirjava kuin elämä itsekin. Tarinoissa vilahtavat presidenttipari, Muumipeikko, supikoira, Nuhruiset ja nimensä Rahikaisesta Rahiciksi muuttanut hyvin toimeentuleva kaupunkilaismiehen perikuva. Presidentin kautta Hotakainen tölväisee osuvasti valtioiden johtajia, joiden johtamistavat uudessa maailmantilanteessa eivät perustukaan enää järkeen, vaan heittelehtiviin tunteisiin ja niiden nopeaan ilmaisuun.

”Tällaisessa tilanteessa puhtaan järjen käyttäjät joutuvat hämilleen ja kokevat itsensä ulkopuolisiksi ja aseettomiksi. Heistä tuntuu, kuin he olisivat joutuneet keskelle kiukuttelevien lasten hiekkalaatikkotappeluja, jotka tässä katsannossa tarkoittavat rajaselkkauksia ja jopa etnisiä puhdistuksia ja ihmisoikeusrikkomuksia”, Hotakainen kirjoittaa.

Suuren osan kirjassa saa projekti, jossa Nuhruiset joutuvat etsimään keinoja siihen miten kaupunkiin tulvineille jaetaan asuntoja. Erityisenä kohteena on Raatteentie 62:n kerrostalon asukkaat. Vuonna 1967 rakennettu talo on saanut purkutuomion. Nyt sen asukkaat joutuvat kirjoittamaan kaavakkeille elämäntarinoitaan. Kaikille ei riitä asuntoja, ja raaka pudotuspeli jakaa ihmiset niin, että asunnon saavat parhaiden tarinoiden kertojat. Muut joutuvat Parakkiin tai tyhjiin Kauppakeskuksiin rakennettuihin väliaikaistiloihin.

Yksi vastaajista on Rahikainen – nykyään Caj Rahic. Hän kirjoittaa olevansa moderni ja tiedostava mies, jonka elämä olisi hänen mielestään suuren kaupunkilaistarinan elokuvan arvoinen. Rahic kirjoittaa arvostavansa naisia ja olevansa jopa feministinen. Rivien välistä lukija kuitenkin huomaa hyvin perinteistä naisroolia korostavan asenteen.

Kari Hotakaisen kirja kysyy millainen on arvokas elämä ja millainen on hyvä elämäntarina. Loppupäätelmäksi hän kirjoittaa, ”ettei ihmistä voi arvottaa hänen tarinansa perusteella, joten mitään loppupäätelmää ei ole.”

Katso Kari Hotakaisen haastattelu

Voit katsoa Youtubesta Kari Hotakaisen haastattelun Keravan kirjastossa 10.9.2020, kun hän saapui vieraakseni syksyn 2020 ensimmäiseen kirjallisuusiltaan. Keskustelumme aiheena oli Hotakaisen teos Tarina (Siltala 2020).

 Kari Hotakaisen romaanit

• Buster Keaton Elämä ja teot (WSOY 1991)

• Bronks (WSOY 1993)

• Syntisäkki (WSOY 1995)

• Pariskunta, pukki ja pieni mies (Erweko 1997)

• Klassikko. Omaelämäkerrallinen romaani autoilevasta ja avoimesta kansasta (WSOY 1997)

• Sydänkohtauksia, eli, kuinka tehtiin Kummisetä (WSOY 1999)

• Juoksuhaudantie (WSOY 2002)

• Iisakin kirkko (WSOY 2004)

• Huolimattomat (WSOY 2006)

• Finnhits (WSOY 2007)

• Ihmisen osa (Siltala 2009)

• Jumalan sana (Siltala 2011)

• Luonnon laki (Siltala 2013)

• Henkireikä (Siltala 2015)

• Tarina (Siltala 2020)

 Kari Hotakaisen runot

• Harmittavat takaiskut (WSOY 1982)

• Kuka pelkää mustaa miestä (WSOY 1985)

• Hot (WSOY 1987)

• Runokirja (WSOY 1988)

• Kalikkakasa. Valitut runot 1982–1988 (WSOY 2000)

 Kari Hotakaisen lasten- ja nuortenkirjat

• Lastenkirja (WSOY 1990)

• Ritva (WSOY 1997)

• Näytän hyvältä ilman paitaa (WSOY 2000)

• Satukirja (WSOY 2004)

Kari Hotakaisen kuunnelmat

• Puutteellinen, Radioteatteri (1996)

• Hurmaus, Radioteatteri (1997)

• Keihäänheittäjä, Radioteatteri (1997)

• Tulisuihku, Radioteatteri (1999)

• Sitten kun kaikki on ohi, Radioteatteri (2000)

Kari Hotakaisen näytelmät

• Hukassa on hyvä paikka, musiikkinäytelmä, Helsingin Kaupunginteatteri (1999)

• Sydänkohtauksia, Tampereen työväen teatteri (2002), Kuopion kaupunginteatteri (2003)

• Punahukka, KOM-teatteri (2005), Joensuun kaupunginteatteri (2007), Riihimäen teatteri (2009)

• Kuka kukin on, Kansallisteatteri (2009)

• Ihmisen osa, Helsingin kaupunginteatteri (2011)

Kari Hotakaisen elokuvakäsikirjoitukset

• Posse (lyhytelokuva, 2009)

• Ihmisen osa (2018)

Kari Hotakaisen aforismikokoelma

• Asialliset (2011)

Kari Hotakaisen henkilökuvat

• Tuntematon Kimi Räikkönen (Siltala 2018)