Tämä nykyinen maailmahan on miesten luoma, keskinkertaisten miesten luoma. Voimme helposti todeta, että se on mitä suurimmassa määrin epäonnistunut sisältäen kauhistuttavan määrän kurjuutta ja murhaa. Näyttää melkein siltä, kuin olisi Adam saanut omenansa siltä puolelta Hyvän- ja Pahantiedon puusta, jotka sisälsivät suuremman prosentin Pahantiedon vitamiineja.

Eevaa taas on pidetty jatkuvassa sielullisen ja ruumiillisen kahleutumisen tilassa ja estetty häntä heräämästä huomaamaan, että hän on syönyt suuren määrän Elämänpuun hedelmiä ja ensimmäisenä myös Tiedonpuun hedelmiä, ja toimimasta niiden antaman perusluontonsa mukaisesti.

Naiselle on annettu äänioikeus meillä, mutta se panos, jonka Platon uskoi naisen voivan antaa yhteiseen elämänsisältöön, jää tulematta niin kauan kuin nainen ei ole herännyt huomaamaan sisintä, suurinta tehtäväänsä, elämänvoimien edistämistä, kuolemanvoimiin kohdistuvaa taisteluansa, vaan seuraa lurjusmaisen keskinkertaisen miehen viitteitä tuhoten siten omaa synnyttämäänsä elämää.

Nähkää avoimin silmin kaikki surkeat seuraukset, kaivautukaa asiain pohjaan asti, syiden alkulähteille asti, tehkää johtopäätökset ja toimikaa sen mukaan. Älkää antako keskinkertaisen, riikinkukkona komeilevan Adamin sokaista itseänne. Pankaa hänen vastuuttoman saalistajamentaliteettinsa vastapainoksi tietävä, voitollinen elämänluojan, elämänrakastajan voimanne.

Näin kirjailija Katri Vala kirjoitti pakinakokoelmassaan Henki ja aine – eli yksinäisen naisen pölynimuri. Näitä pakinoita hän kirjoitti 1930-luvulla. (Kansankulttuuri, 1945, Mikkeli, Vapauden kirjapaino.)