Nyt ajankohtaiseksi noussut ajatus Euroopan omasta puolustusliitosta syntyi jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Suomalainen kansanedustaja, kirjailija, Konrad Lehtimäki haaveili vuonna 1917 yhteisestä eurooppalaisesta puolustusliitosta. Sen tehtävänä olisi ollut kerätä kaikki yhteen puolustamaan Eurooppaa mahdollisen hyökkäyksen varalta.

Lehtimäki kirjoitti tulevaisuuden haavekuvansa romaaniin Ylös helvetistä. Pasifistinen utopiaromaani luo kirkasotsaisesti uskoa parempaan Eurooppaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Ote Konrad Lehtimäen romaanista on kuin ajankohtainen kuvaus meneillään olevista eurooppalaisten valtioiden kriisikokouksista:

Eräs puhujista ehdotti:

“Perustetaan yhteinen puolustusliitto: esimerkiksi Euroopan Yhdysvallat, josta ennenkin on puhuttu, päätetään, että hyökkäyksen uhatessa kaikki miehet kokoontuvat jättiläismäisenä kansanmielisinä puolustamaan Eurooppaa ja siltä varalta voidaan pitää aseita, niin ettei kukaan ajattelekaan hyökätä meidän kimppuumme. Tai luuleeko joku, että meitä voisi heidän taholtaan uhata jokin vaara?

Tämä ei ole mitään haaveilua, vaan perustuu kokonaan taloudellisiin olosuhteisiin! jatkoi puhuja - ja tulee kerran ehdottomasti tapahtumaan. Se voima, josta mainitsin, näyttää valtavammalta kuin koskaan ennen. Ehkä se nyt jo on kyllin suuri. Kun te siis menette täältä kotimaahanne, niin pitäkää ainoana päämääränänne, että kansan enemmistö voittaa, pääsee valtaan - silloin tuo suuri kysymys todellisuudessa on ratkaistu. Ja jos niin onnettomasti kävisi, että vieläkin joutuisimme tappiolle, niin älkäämme masentuko! Me voitamme sittenkin! Ja kerran tulee sekin aika, jolloin ei tarvita Euroopan Yhdysvaltoja, ei Maailman Yhdysvaltoja - kerran vallitsee maan päällä yksi ainoa yhteisö: Ihmiskunta.”

Konrad Lehtimäen romaanin Ylös Helvetistä ensimmäinen painos ilmestyi 1917, WSOY:n kustantamana Porvoossa. Teos käännettiin myös venäjäksi Aseet pois -nimisenä, Maksim Gorkin esipuheella varustettuna. Neuvostoliitossa Ylös helvetistä julistettiin kielletyksi kirjaksi vuonna 1934, ja kaikki sen kappaleet poltettiin.

Lehtimäki joutui vangituksi vuonna 1918 ja tuomittiin kuolemaan. Hänet kuitenkin armahdettiin ja todettiin joulukuussa 1918 syyttömäksi.

Kimmo Lehtimäki kirjoittaa kirjaa isoisästään

Ensi syksynä ilmestyväksi suunnitellun kirjan työnimenä on "Kahden idealistin kamppailut. Kirjailija Konrad Lehtimäki ja tuomari Vilho Joutsenlahti vääryyttä vastaan."

Kimmo Lehtimäki kertoo, että teos lähti liikkeelle hänen isoisänsä ystävälleen Vilho Joutsenlahdelle elokuussa 1923 lähettämästä pitkästä kirjeestä, jossa oli 25 käsinkirjoitettua liuskaa.

“Kirja sisältää kummastakin varsin perusteelliset henkilökuvat. Hyvin olennainen osio on, kuinka valheellisesti virallinen suomalainen historiankirjoitus on vuoden 1918 syitä, tapahtumia ja seurauksia kuvannut ja kuinka tämä valehtelu jatkui käytännössä koko 1920- ja 1930-luvut ylläpidetyllä, Suomen työväenluokkaan kohdistetulla, kuritushuoneterrorilla”, Lehtimäki kertoo.

Kyseisiä aihepiirejä ovat Kimmo Lehtimäen mukaan historian ja oikeustieteen professoritkin käsitelleet, mutta aina aika "sordiinolla". Lehtimäki arvioi, että tiiviisti lähdeviiteisiin sidottu kirja on siinä suhteessa aivan eri luokkaa.

Isoisän kirjan uudelleen lukeminen

Kimmo Lehtimäki luki uudestaan Ylös helvetistä teoksen jokin aika sitten. Hän on nyt 77-vuotias. Edellisen kerran hän luki sen alle parikymppisenä. Kertaus osoitti Lehtimäelle muistikuvien teoksesta vääristyneen.

”Kirjaa on sanottu ensimmäiseksi Suomessa julkaistuksi science-fiction teokseksi. Sitä se varmaan onkin. Kuvaahan kirja jo vuonna 1917 nopeat suihkukoneet, teholtaan atomipommeihin verrattavat jalkapallon kokoiset pommit ja pitkälle toiseen maailmansotaan rinnastettavan totalitäärisen sodan, jossa siviiliväestön kohtalo oli vielä karmeampi kuin sotilaiden. Myös teoksen sotatekniikka aseineen vastasi pitkälle toista maailmansotaa. Ylös helvetistä päättyy samaan utopiaan, kuin toinen maailmansota. Ymmärrys atomipommien kaiken tuhoavasta voimasta ja käydyn sodan karmeus saa kansat yhtymään kansainliitoksi, jonka ansiosta uusia sotia ei enää pitäisi tulla. Vuoden 1917 lukijoille kaikki tuo oli vielä fiktiota. Nykyihmisille samat asiat ovat jo tapahtunutta historiaa ja toisaalta sodat ovat ihmiskunnan edelleenkin kokemaa järkyttävää todellisuutta”, Kimmo Lehtimäki toteaa.

Hän arvelee, että tämän päivän lukijan on jopa mahdotonta asettua vuoden 1917 lukijan tasolle ja ymmärtää Konradin kirjan olennaisin ydin, profeetallisuus. “Nykylukijalle varmasti raskasta on myös teoksen pateettisuus. Toisaalta sitä näyttää ilmenevän tämänkin päivän science-fictioissa, joissa kerrotaan vaikkapa planeettojen välisistä lähes kaiken tuhoavista sodista”, sanoo Kimmo Lehtimäki.

Romaani Ylös helvetistä ja Konrad Lehtimäen henkilökohtaiset kokemukset

Lukukokemuksesta jäi kuitenkin eniten Kimmo Lehtimäkeä askarruttamaan Ylös helvetistä teoksen yhteydet hänen isoisänsä järkyttäviin henkilökohtaisiin kokemuksiin jo seuraavana vuonna kirjansa ilmestymisen jälkeen.

Teoksen käsikirjoitus oli valmis keväällä 1916. Kirjailijantyönsä ohessa Konrad oli silloin jo useita vuosia toiminut sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustajana. Hän oli sosialisti, mutta vielä tärkeämpää hänelle oli Suomen itsenäistyminen Tsaari-Venäjän sorron alaisuudesta. Ilman sitä työväestön ja köyhälistön asemaa oli hänen mukaansa Suomessa mahdotonta parantaa.

Venäjän turvallisuuspoliisi oli pannut merkille Konradin toimet itsenäisyysaktivistina, ei vain hänen laajaa huomiota saaneen, mutta nopeasti kielletyksi julistetun näytelmän Spartacus (1914) takia, vaan myös eduskunnassa pitämiensä Venäjän sortotoimia rankasti kritisoivien puheittensa johdosta. Konradilla oli tiivis yhteys jääkäriliikkeen aktivisteihin. Kesällä 1916 hän koki maan siinä määrin polttavan jalkojensa alla, että hän pakeni syyskuussa Norjan kautta Amerikkaan. Ylös helvetistä käsikirjoituksen hän luovutti runoilija ja päätoimittaja Severi Nuormaan (Turun Sanomat) haltuun.

Amerikassa oleskelu päättyi kuitenkin pian. Venäjän helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen Konrad koki kotiinpaluun turvalliseksi ja Ylös helvetistä teoskin uskallettiin julkaista. Konrad palasi Suomeen syksyllä 1917. Hänellä oli kaksi veljeä Verner (1890-1938) ja Jalmar (1897-1934). Veljeksistä näkyvimpään rooliin Suomen vuoden 1918 tapahtumissa nousi Verner.

Vernerin pyynnöstä maaliskuun 1918 puolivälissä Kansan Lehden toimittajaksi tullut Konrad joutui Tampereella todellisuudessa kohtaamaan Ylös helvetistä teoksensa karmeita kauhunäkyjä. Onnistuttuaan palaamaan Turkuun hänet pidätettiin 12.4.1918. Siitä Konradille seurasi kuolemantuomio.

Konradin tapaus otettiin Suomen kirjailijoiden vetoomuksen ansiosta uudelleen käsittelyyn. Vapaus koitti vasta, kun Konrad paljasti yhteytensä sodan valkoisen voittajan kolmeen korkeaan upseeriin, Malmbergin veljeksiin ja H. Kekoniin (kaikki myöhemmin kenraaleja).

Tuomion täytäntöönpano viivästyi ja uuden oikeudenkäynnin seurauksena hänet vapautettiin syyttömäksi todettuna 11.12.1918.

Vapauduttuaan Konrad kertoi joutuneensa vankilakuukausinaan monin tavoin kidutetuksi ja kokemaan täysin voimattomana samanlaista raakalaismaista anarkiaa kuin Ylös helvetistä teoksensa diktatuurin alistama kansa ja teoksen monet henkilöt. Syyttömäksi osoittamisesta huolimatta Konrad oli lopun elämäänsä punaisille porvari ja porvareille punikki.

Lehtimäen veljesten kohtalo

Ylös helvetistä teoksen pääsankarit ovat lentäjä-lentokoneinsinööri ystävykset, jotka kukistivat kansaansa sortaneen hirmuvallan. Onnistuttuaan toukokuussa 1918 pakenemaan Suomesta Venäjälle Verner ja Jalmar hakeutuivat Punalaivaston lentäjäkouluun ja sieltä he päätyivät lentosotakorkeakouluun Moskovaan. Kapteeniluutnantin arvoisina lentäjäupseereina he muuttivat vuoden 1923 lopulla Kiinan kautta Yhdysvaltoihin. FBI:n mukaan he askartelivat lentokonehallissa New Yorkin Rooseveltin lentokentällä salamyhkäisesti ilmailukeksintöjensä parissa.

“En ole voinut välttyä vaikutelmalta, että Verner ja Jalmar viettivät loppuelämänsä pyrkien johonkin samaan kuin Ylös helvetistä teoksen lentäjäsankarit”, sanoo Kimmo Lehtimäki.

Amerikasta Neuvostoliittoon vuonna 1931 palanneet veljekset eivät eläneet enää kauan. Jalmar kuoli Moskovassa Kremlin sairaalassa jo 1934, virallisena kuolinsyynä vatsasyöpä. Läheisensä jäivät kuitenkin käsitykseen, että kuolema aiheutettiin tahallisesti. Verner teloitettiin Stalinin vainoissa 5.4.1938. Viimeinen leposija lienee Levashovossa, Pietarista jonkin matkaa Viipurin suuntaan. Konrad lepää Lehtimäkien sukuhaudassa Turun hautausmaalla. Turun Taiteilijaseuran ja työväenjärjestöjen kustantamassa graniittipaadessa on kuvanveistäjä Jussi Vikaisen Konradista tekemä näköisreliefi.

”Konrad Lehtimäen pojanpojan asema soi minulle lapsena ja nuorena tilaisuuden tutustua sellaisiin kulttuurihenkilöihin, mikä ei ilman tuota kytköstä olisi ollut mahdollista. Tosin myös isäni toiminta Turun Taitelijaseuran puheenjohtajana osaltaan laajensi kohtaamieni merkkihenkilöiden joukkoa. Erityisesti mieleeni on syöpynyt Yrjö Kallisen (kirjailija, opetusneuvos, kansanedustaja, ministeri, kolmesti Suomessa kuolemaan tuomittu) yllätysvierailu kesämökillemme Turun ulkosaaristossa. Se tapahtui 1960-luvun alkupuoliskolla. Kallinen kuvasi silloin isoisäni ystäväkseen, hengenheimolaisekseen ja suuresti arvostamakseen henkilöksi”, Kimmo Lehtimäki muistelee.

Konrad Lehtimäki (18.01.1883 – 25.05.1937)

teksti: Seppo Puttonen