Kirjailija ja tutkija Risto Isomäki on kirjoittanut jäsentyneen ja perusteellisen kirjan koronaviruksesta ja pandemioista yleensä. Mitä koronapandemian jälkeen on kauhua herättävää luettavaa. Isomäki näkee kriisissä kuitenkin myös mahdollisuuksia suuntautua uudella tavalla ihmiskuntaa koetteleviin rienauksiin.

Harva tietää, että Risto Isomäki on perehtynyt virustauteihin ja pandemioihin. Hän on seurannut pandemioita jo vuosikymmenien ajan. Isomäki osallistui reilun viidentoista vuoden ajan työhön, joka toimi vähentääkseen maapallon edellisen todella suuren pandemian Etelä-Aasiassa aiheuttamia tuhoja. Se pyrki pysäyttämään hiv-infektion leviämisen Mumbain ilotaloalueiden kautta.

Tämän vuoden alussa Isomäki oli kirjoittamassa laajaa teosta, josta pandemiat olisivat olleet vain osa. Kun koronapandemia puhkesi, hän irrotti siitä omaksi osakseen pandemioita koskevan sisällön ja kirjoitti siihen lisää. Mitä koronapandemian jälkeen -kirja kuvaa, mistä koronavirus tuli, kuinka se todennäköisesti käyttäytyy ja mitä muita hitaita ja nopeita epidemioita maailmassa on kehittymässä. Into-kustannus julkaisi kirjan 15. toukokuuta äänikirjana ja e-kirjana.

Isomäelle ei ollut yllätys, että uusin koronavirus lähti liikkeelle Kiinan ruokatoreilta. Hän ei usko salaliittoteorioihin tai laboratoriosta lähtöisin olevaan virukseen. Isomäki käy perusteellisesti läpi suurten eläinjoukkojen tuoman riskin ihmisten terveydelle. Espanjantaudista alkaen virustautien lähtökohtana on ollut usein eläin. Olennaista on Isomäen mukaan laajamittainen eläinteollisuus. Kun lintuja, kanoja ja sikoja sijoitetaan valtaviin yhteiskasvatustiloihin, se avaa mahdollisuuden laajamittaisiin virusmutaatioiden kehittymisiin. Lisäksi eläinkasvattajat käyttävät paljon antibiootteja ehkäistäkseen bakteerien aiheuttamia ongelmia. Tämä onkin Isomäen mielestä todella vaarallista, koska se voi kiihdyttää ihmisissä antibioottiresistenssiä.

”Antibioottiresistenssin vuoksi kuolee jo nyt noin 700 000 ihmistä vuodessa. Tämä määrä uhkaa kasvaa 10 miljoonaan vuosisadan puoliväliin mennessä, ellei maailma pysty tekemään nopeita, resistenssin kehittymistä hidastavia korjausliikkeitä. On erittäin tärkeää ymmärtää, että antibioottiresistenssi tekee myös keuhkokuumeita aiheuttavista koronaviruksista, uusista influenssoista ja muista uusista pandemioista vielä paljon vaarallisempia kuin ne muuten olisivat”, Isomäki kirjoittaa.

Kirjassaan Isomäki laskee, että parhaan käytettävissä olevan arvion mukaan maailmassa käytetään vuosittain noin 131 000 tonnia antibiootteja kotieläintaloudessa ja noin 40 000 tonnia ihmisten hoitamiseen. Eläintuotannon osuus antibioottien kulutuksesta on Isomäen mukaan lähes 80 prosenttia.

Meneillään oleva koronapandemia voi myös auttaa meitä ymmärtämään paremmin antibioottiresistenssin vaaran ja saada meidät ymmärtämään miksi sikojen ja kanojen tehotuotanto olisi syytä lopettaa, sanoo Isomäki kirjassaan.

Risto Isomäki kuvaa Mitä koronapandemian jälkeen -kirjassa myös muutamia muita hyvin vakavia pandemian ja tuhon uhkia. Hän ei kuitenkaan näe tilannetta toivottomana vaan listaa kolme syytä optimismiin:

1. aidosti isojen pandemiauhkien lukumäärä on melko pieni

2. olemme onnistuneet toisen maailmansodan jälkeen torjumaan pandemioita hämmästyttävänkin hyvin

3. pandemioiden torjunta ei edes ole kovin vaikeaa, kunhan luovumme tietyistä erityisen vaarallisista toimintatavoista

Isomäki kytkee pandemian torjuntatyön ilmastonmuutokseen. Hänen mielestään ilmaston lämpeneminen voi edesauttaa pandemioita ja keuhkokuume-epidemioita. Siksi tulevissa taloudellisissa ratkaisuissa pitäisi Isomäen mukaan keskittyä tukemaan sellaista teollisuutta, joka pienentää ilmaston lämpenemisriskiä.

Tuotteliaalta Isomäeltä ilmestyy tämän vuoden syksyllä myös romaani Vedenpaisumuksen lapset. Teos on Sarasvatin hiekan itsenäinen jatko-osa. Jäätiköiden sulaminen pohjoisilla merialueilla käynnistää lähitulevaisuudessa yllättävän ja nopean luonnonilmiöiden ketjun, joka uhkaa ihmiskunnan selviytymistä.