”Aliide Truu tuijotti kärpästä ja kärpänen tuijotti takaisin. Sen silmät pullottivat ja Aliidea etoi. Raatokärpänen.”

Sofi Oksanen aloitti nerokkaasti Puhdistuksen kärpäsestä, joka näkee kaiken. Se antaa vihjeen kaiken kattavasta valvonnasta, jonka alaiseksi virolaisetkin joutuivat neuvostohallinnon aikana. Myös kirjan viimeinen sana on kärpänen.

Romaanissa yksittäisten ihmisten elämäntragediat limittyvät niin luontevasti Viron ja Neuvostoliiton valtiollisiin suhteisiin etten ole vastaavaa lukenut.

Kun Aliide laittaa rakkaimpansa Hansin piiloon pieneen komeroon, se on kuin vapautensa menettänyt Viron valtio Neuvostoliiton kainalossa. Oksanen kirjoittaa myös karua ajankuvaa siitä väkivallasta, joiden kohteeksi naiset ovat kautta vuosikymmenten joutuneet Euroopassa.