Yhteiskunnan kahtiajakautuminen rikkaisiin ja köyhiin on räjähdysherkkänä uhkana Tuomas Niskakankaan dekkarissa Roihu. Siinä kirjailija enteilee, että Suomessa on patoutunut vallankumouksen voimavara, jota tietyt tahot haluavat käyttää hyväkseen.

Niskakankaan lähitulevaisuuteen sijoittuvassa dekkarissa poliittinen puoluekenttä on Suomessa voimakkaasti polarisoitunut oikeistoon ja vasemmistoon. Vallassa on oikeistolainen miespääministeri Leo Koski, jonka taustajoukot ovat nostaneet nykytehtävään. Oikeistokilta on kuitenkin tyytymätön pääministeri Koskeen, koska tämä ei pane mellakoivia vasemmistolaisia ja muita ääriryhmiä tarpeeksi kovilla otteilla kuriin.

Oikeiston uhkaajaksi on ryhmittynyt SDP:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden muodostama vasenliike. Uudeksi kansansuosikiksi ja mediatähdeksi on noussut vasemmistopuolueiden yhdistyttyä Emma Erola. Hän tavoittelee pääministerin paikkaa, mutta myös suurta rahanjakoa rikkailta vähävaraisille. Taustajoukot kaavailevat Erolan kanssa suomalaisen yhteiskunnan talousjärjestelmän sosialisointia. Uudenlaisen rahanjaon toteuttamiseksi  digitekniikka antaa mahdollisuuden. Idealistinen haave raharikkaiden ja köyhien ihmisten välisen kuilun kaventamisesta nostaa suosiotaan ja on muodostumassa todelliseksi uhkaksi oikeistolle. 

Mielenkiintoista on, että kirjoittaessaan Niskakangas ei varmaankaan tiennyt mitään Yhdysvaltain vallanvaihdoksen jälkeisistä muutosajatuksista. Demokraattinen presidentti Joe Biden on luvannut toteuttaa ennennäkemättömän varallisuuden siirron. Koronan vuoksi rahaa jaetaan köyhille ja suuryritysten verotusta kiristetään. Helsingin Sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana toimiessaan hän on ilmeisesti aistinut kahtiajakautuneisuuden uhkan.

Niskakangas osaa kehitellä jännittävyyttä. Juonenkäänteet koukuttavat lukemaan yli 500-sivuisen teoksen. Ruumiita tulee, kun pääministerin ja hänen avustajiensa sotkuja täytyy siivota. Mielenosoitukset uhkaavat ryöstäytyä väkivaltaisiksi ja niiden kukistamiseksi tarvitaan poliisin, valepoliisien ja armeijan joukkoja.

Tulevaisuuden kuvauksessa medialla on edelleen tärkeä rooli. Yleisradiokin on vielä voimissaan, ja sen vaikutusvaltaisimpana toimittajana Vilma Varis saa politiikan huipulta sensaatiojuttuja enemmän kuin muut. Hänellä on omat tapansa lypsää miespoliitikoilta tietoja. Nämä menneen maailman naiselliset keinot tepsivät miesrassukoihin. Jos menetelmää ajattelisi päinvastoin: miestoimittaja riisumassa paitaansa ja housujaan, tuskin naispoliitikko moisesta lämpiäisi ja antaisi salattuja tietoja.

Talouselämän murrosta Niskakangas kuvaa ansiokkaasti. Hän viittaa moniin taloushistorian kulttiteoksiin niin paljon, että on ne varmaan itsekin lukenut.

Naiset miesten kohteina

Vaikka jännärin yhtenä päähahmona on naispoliitikko, pääministeriksi pyrkivä Emma Erola, silti Roihussa naiset ovat katseiden ja vallankäytön kohteina. Kun toiminta yltyy villiksi, miehet tulevat paikalle ja laittavat voimalla asioita uusiksi. Naisten asema ei Niskakankaan dekkarissa ole parantunut nykyisestä. Pikemminkin näyttää siltä, että miehet kohtelevat naisia hyvinkin halveksien.

Niskakangas sortuu turhaan dekkareille tyypilliseen naiskuvaan. Oikeistomieliset, raharikkaat, miehet huorittelevat ja kohtelevat väkivaltaisesti naisia. Kirjailija voi tietysti laittaa kaiken kuvaamiensa miesten synneiksi – he nyt ovat tuollaisia huonotapaisia naisten halveksijoita ja rikollisia. Mutta hän kuitenkin ylläpitää kirjallaan kliseemäisen vääristävää naiskuvaa. Kirjan jännittävyys ei olisi ollenkaan kärsinyt, jos Niskakangas olisi nämä tekstistään karsinut.

Tuomas Niskakangas (s. 1980) on jännityskirjailija ja Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittaja. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri. Aiemmin Niskakangas on työskennellyt Washingtonissa Helsingin Sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana.