Herkän raju on Pajtim Statovcin Finlandia-ehdokasromaani Bolla. Statovci kuvaa kirjassaan kahden miehen, albaanin ja serbin, rakkauden alkamista räjähdysalttiissa tunnelmassa Kosovon Pristinassa. Naimisissa oleva albaani Arsim ihastuu lääkäriksi opiskelevaan serbiin, Milošiin. Piilossa pidettävän suhteen lisäksi vaikeutta heille tuottaa yhä lisääntyvä kansallisuuksien keskinäinen viha. Kirjan ajankohta on 1990-luvun loppu ja 2000-luvun alku. Silloin serbien ja albaanien väliset julmuudet olivat pahimmillaan.

Bollan lukukokemus on mieltä järkyttävän raju. Rakkaus osoittautuu niin voimakkaaksi tunteeksi, että sen puolesta ihminen on valmis tekemään suuria henkilökohtaisia uhrauksia oman elämänsä onnellisuuden suhteen. Rakkaus myös estää tuntemasta vihaa toista kansallisuutta kohtaan, vaikka nämä sotivat raakalaismaisesti keskenään. Kirjassa rakkaus on kuin suoja vihaa vastaan.

Pajtim Statovcin romaania ei voi missään nimessä lukea pessimistisenä, vaikka kirjan henkilöt epäilevätkin mahdollisuuttaan onnellisuuteen. ”Ehkä onnellisuutta on tietää, ettei onnellisuutta ole ja suru on viisautta sietää sitä.”

Arsimin osalta romaani on selviytymistarina tilanteessa, jossa selviytyminen näyttää toivottomalta. Hän menettää paljon ja valittaa tyhmyyttään ja sokeuttaan yltäkylläisyydelleen.  Arsimin haaveet paremmasta elämästä karkaavat ja hän pohtii, kuinka unelmat seuraavat valheita, joita kerromme itsellemme. Unelmien toteutumisella on Arsimille varjopuolensa. Hän toteaa, että elettyään unelmansa todeksi uneksija on antanut toiveensa pois.

Sodan kuvaukset ovat kirjan alusta alkaen julmia. ”Paha on ottanut äkkiä hyvän paikan ihmisissä ja silloin tappaminen on helppoa, vaivatonta ja kevyttä.” Elämästä tulee Arsimin ja Milošin ympärillä julmaa. He näkevät kuinka ”ihmiset ovat tottuneet siihen, että kuolleen ihmisen ruumis ei ole enää kuolleen ihmisen ruumis vaan kuolleen ihmisen ruumiin kuva.”

Sota ei tuo kirjassa minkäänlaista ratkaisua, niin kuin ei missään selkkauksissa. Pajtim Satovcin kirja on sodanvastaisuudessaan ehdoton. Hän kirjoittaa, että ”sota syntyy sodasta eikä ole olemassa sodan päättävää sotaa.”

Miehisen sodan jalkoihin jäävät naiset ja lapset. He joutuvat vain selviytymään päivästä toiseen kaiken vihan ja rakkaudettomuuden keskellä. Riipaisevana henkilönä tarinassa oleva Arsimin vaimo, Ajshe, valitsee selviytymiskeinokseen viileän välinpitämättömyyden. Osa ihmisistä vain odottaa. ”Jotkut ihmiset ovat sellaisia. He odottavat, kulkevat huoneesta toiseen ja odottavat, he itkevät ja odottavat.”

Kirjan aloittaa ikiaikainen tarina jumalasta ja paholaisesta ja se jatkuu kirjan pääkertomuksen lomassa luoden vaikutelman, että ihmisen sielusta taistelevat alituiseen hyvyys ja pahuus.