Helmi kehittyy simpukassa, kun eläin valaa hiekansirun päälle suojaavan kerroksen. Anni Kytömäen Margarita-romaanissa helmeen vertautuu kohdussa kasvava lapsi, joka kehittyy suojaavan kalvon alla. Itse romaani on hioutunut hienoksi helmeksi sodan jälkeisestä Suomesta.

Kirjan nimi tulee jokihelmisimpukasta eli raakusta. Erittäin uhanalainen Margaritifera margaritifera on riippuvainen ympäristöstään. Se elää kirkkaiden, virtaavien vesien pohjalla. Suomessa se rauhoitettiin vuonna 1955, ja tähän aikaan kirjakin on kytketty.

Anni Kytömäen uusin romaani on tiukasti kiinni ihmisen luontosuhteessa. Oikeastaan Kytömäki haluaa mieluummin puhua ihmisen luontoyhteydestä. Kytömäen mukaan ihmiset ovat toimijoita luonnossa, ja ihmiset monella tavalla sortavat ja alistavat toisia eliölajeja. Samalla me olemme lujasti kiinni luonnossa hengitysilman ja juomaveden kautta, Kytömäki korostaa.

Poikkeusolot muuttavat sen, mistä asioista ihmiset voivat päättää itsenäisesti ja kuinka paljon yhteiskunta määrää kaikille rajoitteita. Näin tapahtui sodan ja sen jälkeisenä aikana Suomessa. Näin tapahtui viime keväänä koronapandemian aikaan. Anni Kytömäen kirjasta Margarita ei voi olla lukematta kuvausta polioviruksesta ilman, että se yhdistyy mielessä koronaan. Tämän kirjan Kytömäki kirjoitti paljon ennen kuin koronasta tiedettiin mitään.

Ihmisiin tarttuva sairaus on romaanissa vain yksi osa siitä, mikä uhkaa onnellista elämää ja uuden ihmisen syntymistä.

”Polio tuli juoneen mukaan jo kolmisen vuotta sitten, kun mietin jokihelmisimpukkaa eräänlaisena veden keuhkoina. Luin poliosta 50-luvun historiaa käsittelevissä kirjoissa. Sitten törmäsin rautakeuhkoon, jota käytettiin hengityskonehoidossa. Siinä ihminen on tavallaan kuoressa hengittämässä, ja simpukka on samalla tavalla vedessä kuoressaan”, Kytömäki sanoo.

Uuden syntyminen on kirjassa tärkeä myös laajemmassakin yhteiskunnallisessa mielessä. Sodan jälkeen 1950-luvulla ihmiskunta odotti uuden aikakauden alkavan ja uudenlaisen ihmisen syntymistä. Esiin nousee kysymys: voisiko uusi ihminen olla sodasta vapaa – pasifisti? Optimismia rajoittivat kuitenkin yhteiskunnan taholta tulevat velvoitteet.

Kytömäen romaanissa lääkärikunta toteaa että ”lapset eivät kuulu vain äideilleen tai isilleen. He ovat kansakunnan, valtion, lapsia, joita tarvitsemme kipeämmin kuin koskaan, jotta maamme kasvaa ja kehittyy ennalleen, entistä paremmaksikin. Synnyttäminen on naisten isänmaalleen suorittamaa asevelvollisuutta. Aina emme tule ajatelleeksi, että yksityisasioilta tuntuvat seikat, kuten perheen perustaminen, vaikuttavat koko kansakuntaan. Perhe on yhteiskunnan alku ja juuri. Sodat ovat opettaneet, että kansalaistemme määrä ei ole kohonnut niin korkealle kuin olisi suotavaa. Huomioitava on myös se, että maamme luonnonvarat ovat vielä suureksi osaksi käyttämättömät, joten tilaa uusille suomalaisille on.”

Vauvatalkoot pystyyn

Lapsen odotus ja syntymä on Kytömäen mukaan selkein kommentti myös nykyaikaan.

”Nyt puhutaan, että pitäisi saada aikaan vauvatalkoot. Ajat eivät ole muuttuneet, mutta en olisi kovin huolissani siitä, että väestö vähenee. Olen lukenut, että silloin suositus oli 6 lasta perheessä ja että synnyttäminen on naisten asevelvollisuus. Tästä syntyi Margaritaan rinnastus ja tarinaan Mikko yhtenä päähenkilönä. Hänen piti mennä sotaan ja suorittaa asevelvollisuuttaan. Mikon kautta kysyin, kuinka oikeutettua on määrätä ihminen sotaan, jossa voi menettää henkensä”, Kytömäki ajattelee.

Tarinan miljöö on jälleen Kytömäen aiempien kirjojen mukaan tarkkaan kuviteltu ja kuvattu. Kylpylässä yhdeksi päähenkilöksi nouseva Senni kuntouttaa vieraita ja haaveilee lähtevänsä pois uuteen elämään. Ympäröivä luonto jokineen ja simpukkoineen on tärkeä.

Kytömäki kertoo kuinka sodan jälkeen: ”asutus leviää ja teollisuus kaipaa puuta. Pohjoisessa erityisesti valtion metsiä kaadetaan hurjaa vauhtia. Kun yksi satojen hehtaarien lohko on saatu hakattua, siirrytään viereiselle.”

Rintamamiestaloihin tarvittiin puuta, vientiteollisuus imi metsien vihreää kultaa ja metsienhakkuu oli Suomen talouden selkärangan, selluteollisuuden, elinehto.

Sodan jälkeinen aika uhkaa neljää asiaa Kytömäen romaanissa: Senniä, tämän lasta, jokihelmisimpukkaa ja metsiä. Poliovirus oli uhka kaikkien, etenkin lasten, terveydelle. Vesien turmeleminen ja metsähakkuut uhkasivat luontoa jo tuolloin. Ajalle oli sotavuosien tapaan vielä leimallista kohtalonuskoisuus.

Tarina laittaa ajattelemaan, kuinka paljon voimme todella päättää omasta kohtalostamme vai onko sittenkin paljon sattuman varassa, miten meille täällä käy. Eräässä kohtauksessa Kytömäki kirjoittaa, että ”kohtalo on helpompi hyväksyä kuin sattuma”. Hän sanoo, ettei omassa tajunnassaan kuitenkaan saanut Margaritan päähenkilöissä ujutettua uskoa kohtaloon. Heidän osaltaan hän pystyi uskomaan vain sattumaan.

Anni Kytömäen teokset

Kultarinta (Gummerus, 2014, Finlandia-ehdokas)
Luontopäiväkirja (Metsäkustannus, 2016)
Kivitasku (Gummerus, 2017)
Margarita (Gummerus, 2020)

Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus, 2020).

Katso Anni Kytömäen haastattelu Kirjastokaistalta

Haastattelin Anni Kytömäkeä Kirjastokaistalle, ja haastattelun voit katsoa tästä. Anni Kytömäki kertoo kirjastaan Margarita haastattelussa, joka on kuvattu Kallion kirjaston Dekkarikirjastossa 26.5.2020.