Ikkuna näyttää kaksi todellisuutta
Markus Nummi käyttää romaanissaan Käräjät hienosti ikkunalasia erottamaan ja heijastamaan kahdenlaista todellisuutta. Yläkertaan erakoitunut Vilja-täti pitää sisällään omaa menneisyyttään. Hänellä on kuitenkin oma ymmärryksensä kylässä tapahtuneista asioista. Hän näkee kuvansa heijastuksena ikkunalasissa ja sen läpi myös kyläläisten tapahtumat.
”Vilja-täti on viimeisen kuukauden ajan katsellut uusin silmin heijastustaan ikkunalasissa, katsonut naista jonka päälle maisema heijastuu. Mutta nyt hän katsoo heijastuksen läpi suoraan maailmaan.”
Kirjan alussa Nummi kertoo Vilja-tädin nuoruudesta, jolloin vuosisata oli vaihtumassa ja onni vain askeleen päässä. Tanssiaisten jatko illan viimeisen tanssin jälkeen aiheutti trauman, joka ajoi Viljan yksinäisyyteen.
Ikkunan läpi ja muistojensa kautta Vilja ymmärtää paljon mitä kylässä on tapahtunut ja miksi käräjiä käydään. Ihmiset tulevat hänen luokseen puhumaan. Uskollinen ja hiljainen Vilja-täti auttaa kuuntelemalla ja heitä tuomitsematta. Nuoren etsivän kuulusteluissa kylällä käräjille joutuu naisia ja miehiäkin syytettyinä sikiönlähdetyksestä.
Markus Nummi on löytänyt koskettavan aiheen kuvata naisten oikeutta omaan kehoonsa ja samalla miesten suhtautumista asiaan. Vuosisadan alussa aborttia pidettiin lapsenmurhana. Valtiopäivillä keskusteltiin vuonna 1910 lapsenmurhaa koskevien pykälien muuttamisesta. Asiaa tutkinut Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Ilpo Helénin mukaan abortista tuli väestöpoliittinen kysymys ja yhteiskunnallinen ongelma 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.
Naisen asema muuttui 1930-luvulla
”Vilja-täti on nähnyt vuodesta toiseen ikkunalasin heijastuksessa oman kuvansa, mutta aina katsonut sen läpi. Nyt hän on alkanut katsoa naista joka kuvassa näkyy. Alkanut nähdä ihmisen jonka päälle maailma heijastuu. Nyt siihen heijastuu vierasta kieltä puhuva poika.”
Nummen kirjan dramaattisten tapahtumien aikana on 1930-luvun loppu. Saksasta saapuu nuori poika vieraaksi erääseen taloon. Hänen kauttaan mukaan tulee aavistus kansallissosialismista Hitlereineen.
Äänioikeuden saaneiden naisten mahdollisuudet määrätä itseään koskevista asioista lisääntyivät vuosisadan alussa. Sisällissodan jälkeen 1920-luvulla varsinkin kaupungeissa naisroolimalli vapautui ja itsenäistyi. Mutta kansallissosialismin ja äärioikeistolaisuuden voimistumisen myötä naisten asema alkoi jälleen kaventua huomattavasti 1930-luvulla. Siksi tuon ajan tuomiot sikiönlähdetyksistä olivat ankaria.
Lukiessa tulee välillä mieleen, että Nummi on kirjoittanut 1930-luvun tapahtumista löytyvän samankaltaisuuksia nykyajan kanssa. Äärioikeistolaisuuden nousun lisäksi tarinassa on viitteitä siitä, että voimakkaammalla on nykyään suurempi oikeus kuin heikommassa olevalla.
”Nyt on Haukkalan vuoro saada kiukun punaa poskille. Hän julistaa, että nykymaailmassa vahvin määrää.”
”Yksi sokeuden laji on myös kohtuuttomuus”, Nummi kirjoittaa tarkoittaen naisten pakottamista käräjille, tuomioita ja sitä, että naisten piti synnyttää kohtuuton määrä lapsia miesten mielihalujen alaisina.
”Seppä ei tuosta välittänyt vaan kysyi, vakavissaanko täällä meinattiin lähettää Salon Taimi vankilaan. Että kehtaisiko oikeus tuomita yhdeksän lapsen äidin siitä, ettei jaksanut synnyttää kymmenettä.”
Oikeus yksi ja sama – häpeä jokaiselle erilainen
Oikeus pitäisi olla kaikille yksi ja sama, mutta niin ei käy. Kohtuuttomat rangaistukset koettelevat suurperheiden äitejä kovemmin kuin hyväosaisempien.
”Nyt vuosien jälkeen ja monen surujuhlan läpi näen sen toisin. Ei yhden talon suru ole koko kylän suru, ei yksi ja sama.”
Nummi kirjoittaa häpeästä, joka kohdistui kylän naisiin. Vankeusrangaistus ei ehkä ollutkaan niin kova kuin muiden silmiin pesiytyvä häpeä. Vaikka kuulusteluissa naiset häpesivät kertoa tapahtumista etsivälle, he kuitenkin avautuivat kokemuksistaan
”Häpeä, häpeä ja vielä kerran häpeä. Kuulustelutilanteissa olen monesti kiittänyt Kaikkivaltiasta tuosta ihmislapsille lahjoitetusta tunteesta.”
Tosin häpeäkin kohteli ihmisiä eri tavalla riippuen asemasta.
”Mutta häpeä ja häpeän mitta riippui asemasta. Että ymmärsikö hävetä.”
Markus Nummi kertoi Keravan kaupunginkirjaston keskustelussa, että yksi virike teoksen kirjoittamiseen oli Elvi Sinervon kohtalo ja teos Vuorelle nousu, jossa miehen käskyvalta asettuu vastakkain naisen tunteiden ja itsemääräämisoikeuden kanssa. Nummi sijoittaa yhden tuomituista samaan vankilaan, jossa Sinervo oli aikanaan.
”Liina kyseli myöhemmin muilta kriminaaleilta naisesta. Joku tiesi, että hän oli kirjailija. Naisen nimi oli Elvi, mutta sukunimi ei ollut jäänyt Liinan mieleen. Kuinka olisi jäänyt, kun naisia oli linnassa satoja. Niin kuin riittää muurien toisella puolen kirjailijoitakin vaikka kuinka paljon.”
Tarvajoen Kant
Tarvajoen kylään Nummi on kuvitellut mieleen jäävät henkilöt, joihin lukija tykästyy: Vilja-täti, Salon Liisa ja Karoliina Suomaa. Yksi hahmo, jota Vilja-täti pelkää ja myös etsii kohtaavansa on repalekorva. Yksinkertaisella kehon osalla Nummi saa karun koskettavasti osoitettua sen, mikä tanssiaisten jälkeen tapahtunut on järkyttänyt Viljan mielen kummajaiseksi. Käräjillä epäiltävinä olivat myös miesten tekemät väkivallat ja väkisinmakuut kylän nuoria naisia kohtaan.
”Kumartuessaan hän käänsi päätään hetkeksi sivuttain. Juuri sen verran, että näin hänen harventuneet hiuksensa, paksun kaulansa. Myös hänen korvansa ja korvannipukkansa ja siihen jääneen pienen avuttoman jäljen. Repaleisen reunan. Juuri siitä kohdasta juuri ripille päässyt tyttö oli ensimmäisten tanssiaistensa jälkeen purrut irti palan.”
Vilja-täti lukee paljon ja saakin lempinimekseen Tarvajoen Kant. Nummen viittaukset Immanuel Kantiin ovat mielenkiintoiset. Teuvalaiseen kylään saapunut nuori saksalaispoika tuli silloisesta Köningsbergistä, jossa Kant pysyi matkustelematta muualla. Filosofin ajattelu hyvästä ja pahasta ja ihmisen valinnoista liittyvät Nummen kirjaan selkeästi. Kant pohti kirjoituksessaan Uskonto pelkän järjen rajoissa (1793) sitä, onko ihminen lopulta radikaalisti paha. Pahuus on Kantin mukaan niin juurtunut ihmisluontoon, että se ilmenee pahana taipumuksena. Kuitenkin Kant arvioi, että ihmisellä on kyky aitoon hyvyyteen ja rakkauteen. (Teologian kandidaatti Lauri Mäenalainen Julkaistu Kyyhkynen 2/21 - Vastakkainasettelut)
Markus Nummen teoksessa sikiönlähdettäjä Karoliina Suomaa toimi lainvastaisesti. Mutta tekikö hän pahasti vai olivatko hänen tekonsa loppujen lopuksi hyvyyteen tähtääviä.? Kylän muutamiin miehiin oli juurtunut pahuus niin syvälle, että he toteuttivat naisia kohtaan pahan taipumuksensa.
Katso keskustelumme Keravan kaupunginkirjastossa 12.3. täältä.
Markus Nummi. Kuva Pekka Holmström 2010
