Löytyykö suomalaisuuden kansalliseepoksesta pieni kytkös rocktähti Elvikseen? Onko mahdollista, että Väinö Linna on ottanut kirjaansa Täällä Pohjantähden alla kohtauksen, johon hän on saanut vaikutteita Elviksen elokuvasta? Tämä askarrutti minua, kun luin uudestaan romaanisarjan.

Tanssii tuolin kanssa

Täällä Pohjantähden alla ensimmäisessä osassa, luvussa 11, on kohtaus, jossa Elias tanssii tuolin kanssa.

”Norjalaiset sinua jaakaa ja myyvät Suomen herroille, jokka syö sinun ja antaavat pään ja hännän köyhälistölle … osaakkos laulaa … lauletaan yhdessä. Työmiehet kyntäjät ja kaikki... työkansan joukko nälkäinen...Mutta ei niin nälkänen että söis sinun...me sinne...

Yhtäkkiä hän otti tuolin syliinsä ja alkoi omituisen vempuloivin liikkein tanssia sen kanssa:

– Minun kallis ystäväni...

Sydämemme yhtyyvät astrakaanissa... astrakaanin kerroksissa...

Ympärilläolijat nauroivat, mutta sitten Elias pani tuolin pois, tarttui erästä tyttöä käsivarteen:

– Mennään tonne Telluksen pintaan...siellä on kuutamo...”

Jäin miettimään Eliaksen kummaa vempuloivaa tanssia. Se toi mieleeni Elviksen Jailhouse rock -elokuvan. Sen nimikkokappaleessa Elvis laulaa, että ”If you can't find a partner use a wooden chair”.

Otin yhteyttä kirjallisuudentutkijaan Yrjö Varpioon, joka on julkaissut vuonna 2006 laajan teoksen Väinö Linnan elämä. Pyysin häntä arvioimaan mahdollisuutta, että Linna olisi nähnyt Elviksen elokuvan. Täällä Pohjantähden alla romaanin ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1959.

Jailhouse rock ensi-illassa Tampereella

Tamperelaiset saivat tietää elokuvasta ensimmäistä kertaa Aamulehdestä, joka raportoi, että Elviksen keuhkoista oli poistettu hampaan posliinipaikka, jonka hän oli kiskaissut sisäänsä Jailhouse Rock -elokuvan kuvauksissa. (”Elvis Presley leikattiin”, AL 17.5.1957)

Ensimmäinen esitys oli elokuvateatteri Hämeessä 28.11.1958 (Elokuvailmoitukset, AL 27.11.1958). Elokuva pyöri Tampereella vain yhden viikon.

Jailhouse rock -elokuvaa edeltänyt Rock around the clock -elokuva sai murskakritiikin Aamulehdessä 11.11.1956. Kriitikko kirjoitti, että ”Rock Around the Clock” on elokuvana suorastaan surkea tekele. Bill Haleyn komeettojen, Freddie Bellin kellopoikien ja muutamien muidenkin tanssimusiikkiyhtyeiden esitysten ns. koossapitäväksi voimaksi on kyhätty kehnoista kehnoin, banaali juoni, ohjaaja Fred F. Sears ja kameramiehet ovat ilmeisesti miettineet päänsä puhki ”keksiäkseen” mahdollisimman tavalliset temput ja kulmat, näyttelijäsuorituksista ei sen paremmin kannata ruusuja jaella jne. Mutta tämä kaikki ei sittenkään ole pääasia – ei ainakaan sille lättähattuikäiselle nuorisolle, joka Tampereellakin yrittää koputella jalkojaan, taputella käsiään ja hiukan mölistäkin filmin aikana. Musiikki se nämä nuoret saa liikkeelle ja kieltämättä rock and roll-rytmeissä onkin jotakin merkillistä, animaalista vetoa. Niitä jaksaa jopa kuunnella yhden elokuvan ajan! Mutta siinä sitten onkin kaikki, mitä ”Rock Around the Clock” -elokuvasta voi positiivista sanoa. — Teatteri Häme on saanut ”kunnian” esittää tätä filmiä Tampereella. / I. J--la (Aamulehti 11.11.1956)

Ehkä Rock around the clock -elokuvan kohu on herättänyt elokuvista kiinnostuneen Väinö Linnan mielenkiinnon. Voin kuvitella, että hän on mennyt katsomaan Jailhouse rock -elokuvaa.

Linna-tutkija Yrjö Varpio arvioi, että Linna on voinut saada virikkeitä Kankaanpään Eliakseen Elviksen elokuvasta. ”Linna oli ahkera elokuvien katsoja, ja hän käytti pääteoksissaan usein aineistoa paitsi lukemistaan kirjoista myös kuulemistaan jutuista. Miksei siis myös elokuvista”, Varpio kertoo.

”Kankaanpään Elias ei ole Pohjantähdessä mikään satunnainen sivuhenkilö, vaan hän kulkee tarinassa mukana ensimmäisestä osasta viimeiseen. Hän on monessakin mielessä vähäosainen ja syrjäytynyt henkilö ‒ voisiko ajatella, että Elias tanssii tuolin kanssa, koska hänellä ei oikein ole muutakaan mihin tarttua elämässään. Kimmoke tähän kuvaukseen on hyvinkin voinut syntyä elokuvateatterin katsomossa”, näin pohtii Varpio.

Nuoret miehet ja tuolitanssit

Folkloristiikan dosentti Helena Saarikoski on tutkinut tanssikulttuuria Suomessa. Hän hieman kyseenalaistaa ajatuksen siitä, ettei tuolin kanssa tanssiminen olisi ollut tapana ja että Linna olisi keksinyt sen elokuvasta.

Saarikosken mukaan pojat ovat harjoitelleet paritanssia mm. talikon kanssa ja tuolinkin. ”Maaseudulla ei ollut tanssinopetusta, mutta tansseihin oli kuitenkin mentävä heti kun ikää riitti (eli ripille päästyä). Miehen tehtävä oli viedä tanssia, joten jostain piti oppia ottaa ennen tositoimiin joutumista. Tämä on tietoa vanhasta lavatanssikulttuurista 1900-luvun Suomessa. Sodan jälkeen tanssikiellon purkauduttua koitti lavatanssin kulta-aika. Silloin jokainen kynnelle kykenevä urheiluseura, työväenyhdistys jne. rakensi oman tanssilavan kerätäkseen varoja toimintaansa varten, ja väki syöksyi elämään menetettyä nuoruuttaan tansseihin”, arvelee Saarikoski. Hänen mielestään Linna on hyvinkin saattanut nähdä Jailhouse Rockin, mutta ei sitä ole tarvittu, jotta idea tuolin kanssa tanssimisesta on voinut syntyä.