Haudan äärellä ei tanssita
Ihmiskunnan tulevaisuuden ongelmat ovat isoina aiheina ja huolina kirjailija Vesa Haapalan teoksessa Hämärä ei tanssi enää. Hän tuntuu kirjoittavan, ettei enää ole syytä riemukkaaseen iloon ja tanssiin. Haapalan taitavan rytminen runokieli havahduttaa ajattelemaan mitä nyt todella tapahtuu. Se on yksi onnistuneimmista ja tärkeimmistä runoteoksista, joita olen viime vuosina lukenut.
Teoksensa nimeämisellä Vesa Haapala kytkee itsensä runouden perinteeseen ja siinä vahvimmin Pentti Saarikoskeen. Viittaus suureen esikuvaan asettaa runoteokselle kohtuullisen ison haasteen. Sen täytyy onnistuakseen sisällyttää ja uudelleen ajankohtaistaen muokata se viesti, mikä sisältyy Saarikosken ehkä upeimmaksi nousseeseen viimeisimpään runosikermään Tiarnia-sarjaan.
Haapala aloittaa runoteoksensa kuoleman kuvastolla Aki Sirkesalosta Khao Lakissa. Mutavyöry ei pelkästään surmaa muusikkoa, vaan se tuntuu kertovan Haapalalle myös siitä vaarasta, jonka luonto ihmiselle aiheuttaa. Ankaruudessaan Haapala ei päästä lukijaa helpolla. Teos loppuu aavistukseen maailmanlopusta, jossa näkyy kirkasta valoa ja syvää mustaa. Siihen osasyyllisinä Haapala näkee läntisen patriarkaatin ja kolonialismin, koska ne yhä aiheuttavat valtaosan maailman ongelmista.
Maailman väkiluvun kehitys, kansainvälisen talouden muutokset, Kiina on ohittanut Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena ja Afrikkaa miehittävät Yhdysvallat sotilaallisesti ja Kiina taloudellisesti, miljardi ihmistä lähtee liikkeelle lähimmän neljän vuosikymmenen aikana – kaikki nämä tiedot istuvat runollisessa kielessä kuin lukijan aivoja tökkivät terävät akupunktioneulat. Niiden kipu ei kuitenkaan paranna kehon oireita, koska syyt ovat muualla.
Mitä tapahtuu todella nyt?
Enemmän kuin 1970- ja 1980-lukujen taitteeseen sijoittuvaan Tiarnia-sarjaan Haapala viittaa Saarikosken vuonna 1962 julkaisemaan runokokoelmaan Mitä tapahtuu todella. Sanallisia ja ajatuksellisia viittauksia löytyy useita. Haapalan Hämärä ei tanssi enää kuvaa yhteiskunnallisia muutoksia Suomessa ja koko maailmassa 1960-luvulta nykyaikaan. Kirjallisuudentutkija Pekka Tarkan mukaan Saaarikosken Mitä tapahtuu todella kuvasi, kuinka maailmanpoliittinen tilanne heijastui Suomeen ja tuli runon materiaaliksi.
Kirjallisuudesta tohtoriksi väitellyt kolmen lapsen isä on oppinut katsomaan maailmaa myös lastensa kautta. Siinä on hellyyttä ja surua samaan aikaan. Välillä Haapala kirjoittaa ivallisesti kuinka ihana on avokadoresepti ja kuinka kaunista olisi elää ”hyödyttömän tietämättömyyden levittämisen seuran” tietämättömyydessä.
Teoksen nimi tulee esiin kohdassa, jossa ”TV:ssä jäsenkirjahajuinen asiantuntijailta/ raivoaan haukkovat lähiöt/ hämärä ei tanssi enää / pimeä on pilkkonut valon / eikä puhdasta tilaa ole”
Tummuudesta huolimatta Vesa Haapalan runoelma antaa ajatuksellista voimaa ja kehottaa ryhtymään toimiin ennen kuin on liian myöhäistä.
He kiistelevät
pakolaiskiintiöiden kasvattamisesta
tai pitämisestä ennallaan
Suomeen 1000 tai 10 000 ihmistä vuodessa
miten naurettava määrä
eivät vain pakolaiset myös humanitaariset maahanmuuttajat
lailliset ja laittomat siirtolaiset halpatyömuuttajat
kukaan ei uskalla ymmärtää
mitä todella tapahtuu
on kansainvaellusten aatto
näemmepä silti
itsepetoksemme mittakaavat
jokaisella on tämänsä
mihin hän täällä on sidottu
joku rakentaa aitoja
toinen pelastaa kaiken
jälleen kerran
ihminen valitsee
sitten evoluutio valitsee
ihmisen pois
Vesa Haapala: Hämärä ei tanssi enää (Otava, 2019)
Kirjailija Vesa Haapala. Kuva Tommi Tuomi.
