Ville-Juhani Sutisen Paratiisista sai Laurin-kirja äänikirjapalkinnon
Palkintoraadin perustelut:
Synkkyydessäänkin valovoimainen teos kertoo ihmisen pyrkimyksestä päästä parempaan ja eteenpäin, siinä onnistuen ja kompastellen. Lukija välittää tunnelmat ja tilanteet taitavasti, taukoja ja painotuksia hyväksi käyttäen.
Teos rikastuttaa lukijan historiallista mielikuvitusta. Menneisyys on läsnä kielen, henkilöhahmojen maailmankuvan ja miljöön tasolla, moniulotteisemmin kuin historiallisissa romaaneissa usein. Huomionarvoista on myös kerronnan eettinen taso: Teos rakentaa kulkemaan pakotettujen ja vähäosaisten näkökulmaa, tuo esiin marginaalissa elävien iloja, kärsimyksiä ja pyrkimyksiä. Teosta läpäisee filosofinen pohdinta paratiisin ja kulkemisen olemuksesta. Ville-Juhani Sutisen Paratiisista on aikaa kestävää kirjallisuutta, se jättää pysyvän jäljen lukijan mieleen.
Tämän teoksen kohdalla lukemisen nautinto ei liity juonivetoisen tarinan seuraamiseen, vaan elävään ja ajallisesti monikerroksiseen kieleen, sen pysähdyksiin, havaintoihin, näkymiin ja yksittäisiin hetkiin. Kiteytyneet ja toisinaan poeettisesti virittyneet lauseet luovat maailmoja kerrotun maailman sisälle.
Lukija Markus Niemi välittää tarinan tunnelmat ja tilanteet aistikkaasti eläytyen, painottaen ja taukoillen, luentaansa kuitenkaan roolittamatta.
Näkövammaisten kirjastoyhdistys, Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ja Näkövammaisten liitto valikoivat kustantajien lähettämistä ehdokkaista loppukilpailuun 27. Näistä loppusuoralle pääsivät Sutisen lisäksi Joel Haahtelan Marian rakkaus, Vesa Haapalan Alexis, Heikki Hietalan Tuhkat, Tommi Kinnusen Kaarna, Karoliina Niskasen Muamo ja Kjell Westön Molly&Henry.
Näkövammaisten järjestöt jakavat joka toinen vuosi Laurin kirjapalkinnon laadukkaalle kaupalliselle äänikirjalle. Vuoden 2024 Laurin kirja - äänikirjapalkinto jaettiin 1.4.2022 - 31.3.2024 julkaistulle äänikirjalle. Tämän vuoden voittajan valitsivat puheenjohtaja Gyöngyi Pere-Antikainen ja Laurin kirja -valintalautakunnan jäsenet Timo Karppinen, Eeva Korkala, Mauno Sirviö ja Nina Sääskilahti. Ehdokasteoksia hyväksyttiin kilpailuun 27. Laurin kirja –äänikirjapalkinto on kokonaisuudessaan 6000 euroa, josta jaetaan 3000 euroa teoksen kirjoittajalle/kirjoittajille ja 3000 euroa äänikirjan lukijalle/lukijoille.
Laurin kirja -äänikirjapalkinnon voittaja julkistettiin Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10.2024 Kirjailijatalo Villa Kivessä.
Kadonnutta Paratiisia etsimässä
Ville-Juhani Sutinen on luonut sitkeästi elämässään kiinniolevat hahmot. Kirjan alussa syntynyt Sofie joutuu heti eroon omasta suvustaan. Vastasyntyneen nenään ryöminyt hämähäkki, lukki, ilmestyy tarinaan myöhemminkin. Kaikista ennakkoaavistuksista huolimatta Sofien henki säilyy.
Lukki-mies on yksinäisyyteen pakeneva suomalainen jurrikka, jolle ei maanpäällisessä niukkuudessa ole paljoa annettu. Hän kaipaa erakkona rauhaa eikä mammonaa. Vähäinen elanto sopusoinnussa luonnon kanssa on hänelle riittävän tärkeää.
Lukemisen aluksi jännite syntyy siitä milloin Sofie ja Lukki kohtaavat. Vaikka se ei aluksi tunnu ollenkaan mahdolliselta, silti lukija uskoo ja toivoo sitä.
Lukin tie kulkee pohjoisen kautta Ruotsiin ja sieltä etelän Värmlantiin, jonne tarinan tapahtuman aikaan 1600-luvulla vaelsi paljon suomalaisia. Siellä Sofien ja Lukin elämät ovat lähekkäin, mutta eivät yhdessä.
Uuden Ruotsin maahanmuuttajat
Sutinen kertoo yksittäisistä ihmisistä tavaratuotannon muotoutumisen alkuvaiheessa. Samalla teksesta muodostuu kuva siitä, miten maanviljelyksen alkuvaiheesta siirryttiin vähitellen tuotteiden kauppaamiseen ja rahatalouteen.
"Saadakseen haluamansa ihmisen oli tehtävä aina vain suurempaa väkivaltaa ympäristölle, jonka varassa eli."
Kiehtovaksi paikaksi Sutinen on ottanut ruotsalaisten Amerikkaan perustaman Uuden Ruotsin siirtokunnan. Se sijoittui itärannikolla Delawaren joen ja Delawarelahden molemmin puolin. Sinne tarinassa ensin menee Sofie länsmanni Vaktin puolisona. Myöhemmin sinne karkotetaan Lukki, koska hän oli surmannut miehen. Ruotsista lähetettiin rangaistuksena vankeja Uuteen Ruotsiin.
Paljon Sutinen pohdituttaa lukijaa siitä, mikä on oikeudenmukaista ja minkälaista vääryyttä ihminen voikaan toista kohtaan tehdä. Lait ja raamatun sana ovat aina köyhää ihmistä vastaan.
Uudessa Ruotsissa maahanmuuttajien jalansija vahvistuu vähitellen. Tämä tapahtuu paikallisten intiaanien kustannuksella. Teos panee miettimään, ketkä olivatkaan Amerikan alkuperäiskansat ja kenelle maa kuuluu. Intiaanien uskomusten mukaan maata ei omista kukaan, vaan se on yhteistä.
Varhaiskielten kirjo
Sutinen on muokannut kertomuksen kieltä värikkäästi vanhojen asumusten ja työntekotapojen kautta.
"Ensimmäisen syksyn ja talven miehet asuivat kömmänöissä ja pelkissä maakuopissa kuin karkajut."
Pitkin Sofien ja Lukin kulkemaa matkaa tarinassa tulee monella tavalla esiin ihmisen ongelmallinen suhde luontoon. Se parhaimmillaan antaa ihmiselle elämiseen vaadittavan ravinnon. Mutta sitä pitää kunnioittaa eikä riistää yli oman tarpeen.
Myös luonnonkuvauksissa on lumoavaa kielellistä kekseliäisyyttä.
"Talvi nyppi roudan aamuiseen maahan, tinkasi ilman häikäisevän kirkkaaksi, aivan kuin valo olisi pimeän laventuessa tiivistynyt pienempään tilaan ja loistaisi sen vuoksi moninkertaisena. Sisällä tuvassa puursi hirsienvälinen naulaamaton himmeä. Lopulta vuodenaika laskosti kynnään tuvan uuden lumipalttinan alle, mykän hysteeriseen hämärään."
Tarinan ajankohtana olevaa 1600-luvun puolta väliä Sutinen kuvaa myös uskonnon kautta. Oppimattoman kansan käännyttäminen on epätoivoisen raskasta varsinkin eri kulttuurista peräisin olevien intiaanien keskuudessa. Uuden Ruotsin yksi tehtävä, kaupankäynnin ja raaka-aineiden lisäksi, oli ainakin yrittää levittää kristinuskoa Amerikkaan. Sutinen kirjoittaa kuitenkin suoraan:
“Kuninkaat tai lait eivät enää määränneet. Yksin raha määräsi. Uskontokin oli enää pelkkä tekosyy kaupankäynnille."
Kirjan loppu kääntyy surrealistiseksi. Aika vilisee Sofien lapsuudesta nykyisyyteen ja Lukin nykyisyydestä pitkälle tulevaisuuteen. Ratkaisu, joka saa lukijan miettimään kuviteltua historiaa, unelmia ja todellisuuden uskomattomuutta.
Näkövammaisista lukijoista koostuva palkintolautakunta valitsi ehdokkaiden seitsemän kärjen:
Joel Haahtela: Marian rakkaus (lukija Anssi Niemi, Otava)
Marijan rakkaus on monitasoinen ja mieltä ylentävä ylistyslaulu taiteelle, sen tekemiselle ja rakastamiselle. Kirjailija kuvaa taiteen läsnäoloa, suurten kaupunkien taide-elämää sekä Marijan ja kertojaminän suhdetta. Lukija eläytyy vivahteikkain painotuksin teoksen sävyihin.
Vesa Haapala: Alexis (lukija Jukka Pitkänen, Otava)
Jukka Pitkäsen mestarillisesti lukema Alexis on kielellisesti vahva lukuelämys, kuvaus Kiven pyrkimyksestä köyhyyden, viinan, murskakritiikin ja mihinkään kuulumattomuuden puristuksessa luoda elävällä Suomen kielellä kirjallisuutta kansakunnan ravinnoksi.
Heikki Hietala: Tuhkat (lukija Jukka Pitkänen, Sitruuna)
Veijariromaani on vakavasta aiheestaan huolimatta rakennettu taitavasti huumorin keinoin. Hietala vie päähenkilönsä ammatillisesta ja yksityisestä jämähtäneisyydestä tuhkapilven alla kohti itsensä tuntemista. Virtuoosilukija tuo kuulijan korviin vivahteikkaat tilanteet herkullisesti.
Tommi Kinnunen: Kaarna (lukija Eija Ahvo, WSOY)
Kinnunen rapsuttaa Laina-äidin rikotun sisimmän ja ympäröivän maailman välille kasvaneen kaarnan pois kerros kerrokselta. Pyramidimainen rakenne sekä Ahvon lämpimästi ja vahvasti eläytyvä lukutapa tuo kirpeän prosessin hienosti tarjolle.
Karoliina Niskanen: Muamo (lukija Karoliina Niskanen ja Eeva Soivio, Bazar)
Muamo on väkevä kertomus ystävyydestä ja äidinrakkaudesta historian myllerryskohdassa. Kalevalainen runomitta ja kansanperinne johdattavat lukijaa äitiyden ytimeen. Lukijat eläytyvät hienovaraisesti ja tarkasti päähenkilöihin.
Ville-Juhani Sutinen: Paratiisista (lukija Markus Niemi, Into)
Synkkyydessäänkin valovoimainen teos kertoo ihmisen pyrkimyksestä päästä parempaan ja eteenpäin, siinä onnistuen ja kompastellen. Lukija välittää tunnelmat ja tilanteet taitavasti, taukoja ja painotuksia hyväksi käyttäen.
Kjell Westö: Molly & Henry (lukija Paavo Kerosuo ja Heljä Heikkinen, Otava)
Westön romaani loistaa varmalla henkilökuvauksellaan ja elämänmakuisella kerronnallaan. Sota-ajan raameissa seurataan kahden ihmisen pyrkimystä tavoitteisiinsa ja heidän mutkikasta lähentymistään. Laura Beckin suomennos on elävä ja havainnollinen. Lukijat eläytyvät näyttelemättä.
Tämän vuoden voittajan valitsivat puheenjohtaja Gyöngyi Pere-Antikainen ja Laurin kirja -valintalautakunnan jäsenet Timo Karppinen, Eeva Korkala, Mauno Sirviö ja Nina Sääskilahti.
Kuvassa vasemmalta lukien: Gyöngyi Pere-Antikainen, kirjailija Ville-Juhani Sutinen, raatilaiset Timo Karppinen ja Eeva Korkala sekä lukija Markus Niemi.
