Ville-Juhani Sutisen Paratiisille Laurin-kirja äänikirjapalkinto. Teos on aikaa kestävää kirjallisuutta, se jättää pysyvän jäljen lukijan mieleen.
All tagged kaunokirjallisuus
Ville-Juhani Sutisen Paratiisille Laurin-kirja äänikirjapalkinto. Teos on aikaa kestävää kirjallisuutta, se jättää pysyvän jäljen lukijan mieleen.
Tommi Kinnusen Kaarna on tärkeän koskettava kirja. Se osoittaa kuinka sodan karmeudet lyövät ihmisiä pirstaleiksi vuosikymmeniksi tavalla, josta on lähes mahdotonta toipua. Julmuudet rikkoivat Lainan ja muurasivat hänet surun tumman kaarnan sisään.
Aiemmin historiallisia romaaneja kirjoittanut Pirjo Tuominen on nyt ottanut aiheekseen nykyajan ja vanhusten tunnot muuttuneessa maailmassa.
Todellisuutta ja kuvitelmaa ei voi enää erottaa. Elämme Joel Haahtelan mielestä ilmeisesti jo nyt totuuden jälkeisessä maailmassa.
Mooses Mentulan romaani Toiviokoski kuvaa sodan jälkeistä toivoa, uskoa parempaan elämään.
Valinnoillaan esiraati on ilmeisesti halunnut kiinnittää huomiota luontokadon uhkiin, uskonnon merkitykseen, menneiden sotien ja väärinymmärrysten vaikutuksiin ja valtakulttuurien vaihtoehtoihin.
Tommi Melender on kirjoittanut viiden sukupolven ajalta todellista Suomea muistuttavan kuvaelman kuvitteellisesta Suomesta.
Sirpa Kähkönen on kirjoittanut koskettavan teoksen omaan sukuunsa yli sukupolvien vaikuttavista laahuksista, suruista ja kaltoinkohteluista.
Aki Ollikaisen kirjan kuvaama ajankohta ja toiseen tarinaosaan liittyvä sairaus nostavat mieleen väistämättä ajatuksia nykyajan sodan ja koronan vaikutuksista ihmisiin.
Anneli Kannon Haihtuneet aloittaa viihdyttävästi dekkarisarjan. Tarinan pinnassa ovat ihmissuhteet, joihin pienessä kirkonkylässä liittyy salaisuuksia.
Paula Nivukoski kirjoittaa romaanissaan Kerran valo katoaa kotirintaman oloista Pohjanmaalla.
Lukija pääsee laajentamaan äidinkielen sanavarastoaan Eeva Turusen Finlandia-ehdokaskirjan Sivistynyt ja miellyttävä ihminen äärellä.
Riikka Pulkkisen Lumo-romaania voi lukea selvityksenä, miksi Philippa kuoli. Hänestä toki kirja kertoo olemassa olleena hahmona.
Riitta Jalosen Omat kuvat on pysäyttävän kaunis teos. Se on paljon sivujaan suurempi kirja.
Olli Jalosen Stalker-vuodet on hienovaraisesti kirjoitettu sukupolvikuvaus parin vuosikymmenen muutoksista Suomessa.
Kari Hotakaisen Opetuslapsi on ankara kuva länsimaisten kristillisten arvojen onttoudesta.
Olemme joutuneet luopumaan vakaasta turvallisuuden tunteestamme. Nyt joudumme ajattelemaan, mistä karsimme, mitä emme tarvitse ja mistä on pakko luopua.
Rosa Liksomin Väylä-romaaniin tuli viime kevään myötä voimakkaita uusia merkityksiä.
Annastiina Heikkilän esikoisromaani nousee kevään Ukrainan traagisten tapahtumien vuoksi kipeän ajankohtaiseksi lukukokemukseksi.