Joskus kirjat lähtevät heti viehättämään kerronnallaan, rytmillään ja kielellään. Näin kävi lukiessani Anneli Kanton teosta Rottien pyhimys. Kirja on mieleenjäävä lukunautinto, ja se on myös kuunteluelämys Erja Manton kertomana äänikirjana.

Anneli Kanto kirjoittaa merkitysten kerrostumista maalauksissa mutta myös tarinoissa. Kun maalarimestarit selittävät teoksiaan, yksi tärkeä piirre on, että eri ihmiset näkevät kuvissa erilaisia merkityksiä. Näin on myös hyvässä kirjassa, lukijat löytävät siitä erilaisia tulkintoja.

Kanto sai erään taideluennon aikana ajatuksen kirjoittaa kirjan Hattulan Pyhän Ristin kirkon vanhoista maalauksista. Tarkkoja tietoja maalareista ei ollut olemassa, koska maalarit eivät signeeranneet töitään. Siksi Kanto sai rauhassa kuvitella itse henkilöt tarinaan. Yhdeksi tärkeäksi tekijäksi maalariryhmään ja tarinan jännitteeksi hän keksi naismaalarin.

Rottien pyhimys ajoittuu mielenkiintoiseen aikaan, koska uskonpuhdistus teki vasta tuloaan ja Eurooppa eli uuden ajan odotuksessa. Myöhäisellä keskiajalla kirkolla oli vielä käytössä anejärjestelmä, joka sekin edesauttoi Hattulan kirkon maalausten rahoittamista. Uskonpuhdistus vähensi katolisen kirkon valtaa, ja Eurooppa oli jakautumassa protestantteihin ja katolisiin. Kanto on ottanut tarkasti selvää myöhäisen keskiajan väestöstä, ruokatottumuksista, tavoista ja jopa kiroilusta. Hattulan kirkon maalausurakan hän on ajoittanut 1500-luvun alkuun. Kirjan lopussa on pitkä luettelo lähdeteoksista.

Sivullisuus on yksi kirjan teemoista. Sitä Kanto kuvaa kyläläisten syrjimän Pelliinan kautta. Hän on tyttö, joka oli elänyt tiilimestarin hoivassa ilman vanhempiaan. Kyläläisten hyljeksimä orpo tyttö on kehittynyt saviastioiden koristelussa hyväksi piirtäjäksi. Kanto vihjaa, että hänen sukujuuristaan saattoi löytyä ylhäisön perua. Se antoi Pelliinalle omanlaisensa suojan, joka edesauttoi myös pääsyssä kirkkomaalareiden apulaiseksi. Nämä ovat hyviä tarinallisia keinoja – ovia, joiden kautta lukija voi itse kuvitella lisää kirjan hahmoista.

Sivullisia ovat myös kirkkoa hartaasti maalaavat taiteilijat. He pyrkivät saamaan siveltimillään aikaan sen, että kirkkoon tulevat kyläläiset havahtuisivat synneistään jumalan pelkoon. Maalareiden oli palveltava monenlaisia tahoja. Kirkon erimieliset johtajat vaativat tiukkoja uskonnollisia symboleita ja oikeaoppista kuvitusta. Maalareiden oli kuitenkin tehtävä kyläläisten vuoksi kuviin myös maanläheisiä ratkaisuja.

”Kun ihmiset katsovat kuviamme, he ymmärtävät miten maailmassa pitää elää – mitä on toisella puolella, jota aistimme eivät tavoita vaan jota voimme hatarasti kuvitella…”

Naisen ottaminen maalarimestareiden joukkoon ei suju tarinassa ongelmitta. Tämän kautta Kanton kirja panee pohtimaan naisen asemaa kristinuskossa ja kyläläisten hierarkiassa. Tarinasta tulee lukijalle ajatussilta myös nykyaikaan. Mikä onkaan naisen asema tiukkauskoisessa Afganistanissa?

Kanto kuvaa Pelliinan ulkomuotoa mieskatsojan silmien kautta. Hänet miesmaalari näkee aika rujolla tavalla, ei perinteisesti kauniina vaan romuluisena ja kolhona.

Anneli Kanton kirja on hyvin kuvallinen jo aiheensakin vuoksi. Hän on kirjoittanut sen niin, että lukijan on helppo nähdä tarina kuvina ja ajautua sitä kautta miettimään niiden voimaa ja valtaa tuon ajan ihmisille, jotka kaikki eivät vielä osanneet lukea. Kantolla lienee ollut kirjoittaessa mielessään myös nykyaikana kaikkialta vyöryvien kuvien valta.

Kanto pohtii maalausten kautta taiteen tekemisen lumoa yleisemminkin, tavalla joka pätee kirjallisuuteenkin.

”Maalarin piti saada yhteys näkymättömään ja tehdä se näkyväksi, luoda kuva siitä, mitä silmä ei tavoittanut. Miten ihmeellinen oli se hetki, kun aivoista vierivä ajatus ja sydämestä purkautuva tahto yhdistyivät ja väristen virtasivat käsivartta pitkin sormiin ja niistä siveltimeen, niin että maalari, sivellin ja maalaus olivat jumalallisessa ohjauksessa yhtä.”

Rottien pyhimyksen kieli on rytmiltään vaihtelevaa ja kaunista. Kun Kanto tuo heti alussa ensimmäisen kerran esiin Pelliinan, tämän kielirekisteri eroaa selvästi kirjoitusasullaan muiden henkilöiden kielenkäytöstä. Äidinkielenopettajien pilkkusäännöt on syytä unohtaa, sillä Pelliinan ajatukset virtaavat pidäkkeettömästi.

Hattulan Pyhän Ristin kirkossa yksi maalaus erottui Anneli Kanton silmiin muiden joukosta. Kuva Rottien pyhimyksestä, Kakukyllasta, oli maanläheisyydessään huomiota herättävä. Sillekin löytyy kristinuskosta pyhimys ja selitys kirkkojen viljavaraston vartijana. Kanton taidokkuus kirjassa tulee esiin siinä, miten hän yhdistää tämän hahmon Pelliinaan.

Hyvä kirja resonoi ja tuottaa lukijalle ajatuksia menneestä ja menneen kautta nykyajasta.

”--- kuinka pahuus lähti Herodeksesta mutta jatkui sotilaissa, jos he olisivat ajatelleet mitä tekevät viiltäessään tikarilla viattomien lasten sydämen, he eivät olisi voineet sellaiseen pahuuteen ryhtyä.”

Lukiessa tulee mieleen väkivaltaisuus Hitlerin aikana ja nykyajan Afganistanissa.